Käännöstehtäviä yläkouluun, lukioon ja ammattioppilaitoksiin

kuva

Samasta tekstistä voi olla useampia suomennoksia, aivan kuten samoista nuoteista voi soittaa monella tavalla. Kolmen ensimmäisen tehtävän tarkoitus on vertaamalla käännöksiä toisiinsa tehdä suomentajan työtä näkyväksi.

Neljäs harjoitus valottaa suomen kielen erikoisluonnetta englannin kieleen verrattuna. Helpotkin lauseet voivat kääntyä kankeasti tai sujuvasti.

 

Tehtävä 1
Tässä on kolme käännöstä samasta lastenkirjaklassikosta. Vertaile suomennoksia  keskenään. Mitä eroja huomaat? Mitä ne kertovat käännöksen ilmestymisajankohdasta ja kohdeyleisöstä?

Alkutekstiä ei tarvitse lukea eikä ymmärtää, se on mukana vain niille, joita se kiinnostaa.

John Tennielin kuvitusta

Lewis Carroll, Liisan seikkailut ihmemaailmassa. Suomentanut Anni Swan, WSOY. 1906

”Hyvänen aika, kuinka Liisaa väsytti! Siinä hän nyt oli istunut töyräällä sisarensa vieressä jo kauan aikaa tietämättä mihin ryhtyä. Pari kertaa hän kurkisti sisarensa kirjaan, mutta siinä ei ollut kuvia eikä tarinoita, ’ja mitäpä sellaisesta kirjasta’, arveli Liisa.”

 

Lewis Carroll,  Liisan seikkailut ihmemaassa. Suomentaneet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Gummerus 1974

”Liisa istui joen töyräällä sisarensa vieressä ja alkoi kyllästyä joutilaisuuteen. Pari kertaa hän oli kurkistanut kirjaan, jota sisko oli lukemassa, mutta siinä ei ollut satuja eikä kuvia, eikä sellainen kirja ollut mistään kotoisin, tuumi Liisa.”

 

Lewis Carroll, Alicen seikkailut ihmemaassa. Suomentanut Alice Martin. WSOY. 1995

”Alice ei olisi enää mitenkään jaksanut istua sisarensa vieressä joen rannalla mitään tekemättä. Kerran tai pari hän oli vilkaissut kirjaan jota sisko luki, mutta siinä ei ollut kuvia eikä keskustelua, ’ja mitä iloa on kirjoista, joissa ei ole kuvia eikä keskustelua’, Alice tuumi.”

 

Lewis Carroll, Alice’s Adventures in Wonderland. 1865  (Charles Lutwidge Dodgson)

”Alice was beginning to get very tired of sitting by her sister on the bank, and of having nothing to do: once or twice she had peeped into the book her sister was reading, but it had no pictures or conversations in it, ‘and what is the use of a book,’ thought Alice ‘without pictures or conversations?’”

 

Tehtävä 2
Tämä sonettimuotoinen runo aloittaa Shakespearen näytelmän Romeo ja Julia. Vertaile kahta käännöstä keskenään. Mitä eroja huomaat? Mieti, miksi ne ovat erilaisia.  Kumpi käännös miellyttää sinua eniten? Miksi?

Alkuteksti on mukana vain vertailukohdaksi niille, joita se kiinnostaa.

Kaks perhekuntaa, yhtä kuuluisaa,

Veronassa — on tapaus siellä, näet —

Vihasta vanhast’ uuteen vimmaan saa

Ja kansan verin tahraa kansan käet.

Katala kohtu noiden riitaisten

Kaks lempivää luo kovan onnen lasta,

Ja kurja loppu näiden poloisten

Sovittaa kuoloss’ isäin vainon vasta.

Näidenpä kahden surman-suosimain

Kamalat vaiheet sekä isäin raivon,

Jonk’ asettaa voi lasten kuolo vain,

Parissa tunniss’ esitellä aivon.

Kuunnelkaa kärsivällisesti vaan,

Parantaa puutteet voimin koetetaan.

 

Paavo Cajander 1881

 

 

Seuraava esitys vie teidät Veronaan,

jossa kaksi sukua yhtä kuuluisaa

yltyy vanhan kaunan uuteen lietsontaan,

ja kansalaisten veri vuotaa saa.

Kaksi tähtien merkitsemää lasta

syntyi sylistä vihan riivaamien,

ja nuorten rakastavaisten tuho vasta

hautaa vihanpidon vallasperheiden.

Tuon rakkauden kohtalokkaat vaiheet

ja vanhempien vimma, päähänpinttymä,

ovat näytelmämme murheelliset aiheet,

joiden loppuna on nuorten kuolema.

Jos esitystä maltatte tarkkaan seurata,

voi työmme puutteineenkin toiveet palkita.

 

Marja-Leena Mikkola 2006

 

 

Two households, both alike in dignity,

In fair Verona, where we lay our scene,

From ancient grudge break to new mutiny,

Where civil blood makes civil hands unclean.

From forth the fatal loins of these two foes

A pair of star-cross’d lovers take their life;

Whole misadventured piteous overthrows

Do with their death bury their parents’ strife.

The fearful passage of their death-mark’d love,

And the continuance of their parents’ rage,

Which, but their children’s end, nought could remove,

Is now the two hours’ traffic of our stage;

The which if you with patient ears attend,

What here shall miss, our toil shall strive to mend.

 

William Shakespeare 1597

 

Tehtävä 3
Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut on nuortenkirjallisuuden klassikko. Tapahtumat sijoittuvat kirjailijan kotiseudulle Missisippi-joen rannoille 1880-luvulle.


EW Kemblen kuvitusta alkuperäisestä 1884 laitoksesta

 

Tässä neljä suomennosnäytettä kirjasta. Hucklberry Finn on lavastanut oman kuolemasna ja lähtenyt kotoa. Tässä katkelmassa hän tapaa karannen orjan, Jimin.

Vertaile suomennoksia  keskenään. Mitä eroja huomaat. Miksi luulet kunkin suomentajan päätyneen ratkaisuihinsa? Mikä käännös miellyttää sinua eniten? Mikä vähiten?

 

Alkutekstiä ei tarvitse lukea eikä ymmärtää, se on mukana vain niille, joita se kiinnostaa.

 

Huckleberry Finnin (Tom Sawyerin toverin) seikkailut, suom. Tyko Hagman. Otava, 1904. Sarja: Otavan helppohintainen kirjasto

[ – ]  Siinähän loikoi eessäni fröökynä Watsonin Jim! Puolihupsuna ilosta huusin:

”Hehei, Jim!” ja hyppäsin sinne pensaan takaa.

Hän lensi ylös ja tuijotti minuun, kauhistus naamallaan. Ja sitten lankesi hän polvilleen ja pani kätensä ristiin ja vinkui värisevällä äänellä:

”Älä lyö Jim parkaa, älä lyö! Ei oo Jim koskaan teheny mittään pahhaa aaveille. Min’oon aina tykänny hirveän paljon kuolleista ja ollu hyvä niille. Armaha nyt Jim parkaa ja mee jokkeen jällens, jost’ oot kotosin, ja älä pelätä vanhaa Jim parkaa, jok’ aina oli niin kiltti sulle.”

No, eihän siinä toki kauvan viipynyt, ennenkun sain hänen näkemään, ett’en ollut mikään aave. Ja min’olin niin ilonen, ett’oikein. Eihän ollut ikävä enää. Minä sanoin hänelle, ett’en minä puolestani pelännyt että hän kantelis ihmisille missä minä olin. Juttelin siinä sillä viisin lakkaamatta, mutta hän vain istui ja tirkisteli minuun sanomatta sanaakaan. Viimein sanoin:

”Hoho! johan aurinko on korkealla. Kohennappa tulta, että saadaan aamiaista.”

 

Huckleberry Finnin seikkailut, suom. Yrjö Kivimies. WSOY, 1927. Sarja: Koululaiskirjasto; n:o 22

[ – ] ja kuka muu siinä oli, ellei neiti Watsonin Jim! Uskokaa pois, että olin iloinen hänet nähdessäni.

Sanoin:

— Hei, Jim! ja ponnahdin pystyyn.

Hän säntäsi jaloilleen ja katsoi minuun hurjana. Sitten hän tipahti polvilleen, risti kätensä ja huudahti

— Ä1kä tehkä mulle paha – – ä1käl Ei ikinä minä ole tehny haamuille pahaa. Aina minä ole tykänny kuollut kansa ja tehnyt kaikki minkä voinu niille. Menkä joken takaisin, kun te sinne kuulu, ä1käkä piina vanha Jim, kun aina on ollut teijä ystävä.

Ei kestänyt kauan, ennen kuin sain hänet ymmärtämään, etten minä ollut vainaja. Olin niin jumalattoman iloinen, kun sain nähdä Jiminl Nyt ei enää ollut yksinäistä. Sanoin, etten pe1ännyt hänen kielivän ihmisille missä minä olin. Kun siinä juttelin, istui hän vain ja katseli minua eikä puhunut mitään. Sitten sanoin:

— Nyt on jo kirkas päivä. Laitetaan aamiaista. Panehan nuotiosi kuntoon.

 

Huckleberry Finnin seikkailut, suom. Jarkko Laine. Otava, 1972

[ – ] Se oli neiti Watsonin Jim! Uskokaa pois, että mä olin iloinen nähdessäni sen. Mä sanoin:

— Hei, Jim!

Se pomppasi pystyyn, putosi polvilleen ja risti kätensä ja sanoi

— Ä1kkä tehkö mul mittä pahaa-ä1kkä! Mää en o ikänä tehny mittä pahaa kellekkä haamul. Ain oon tykän kualleist ihmisist ja tehny kaik mitä oon osan niittem hyväks. Menkkäte vaa takasi sinne järve, minne te kuulutteki ä1kkääkä tehkä mittä vanhat Jimil, ko se o ain senttä pruukan ol teiä kaveri.

Ei siinä kauan mennyt, kun sain Jimin käsittämään etten mä ollut kuollut. Olin niin valtavan iloinen nähdessäni sen.

Nyt mä en ollut yksin. Sanoin sille, että en pe1ännyt sen kielivän ihmisille, missä mä olin. Multa piisasi juttua, mutta Jim vain istui ja katseli mua. Lopulta mä sanoin:

— Nyt on jo ihan täys päivä. Ruvetaas laittamaan aamiaista. Sä voit kohentaa tota nuotiotas.

 

Huckleberry Finnin seikkailut, suom. Juhani Lindholm. Siltala, 2018

[ – ] mies osoittautui neiti Watsonin Jimiksi! Kyllä minä riemastuin.

”Terve, Jim!” minä sanoin ja astuin esiin.

Hän kavahti jaloilleen ja tuijotti minua silmät selällään. Sitten hän putosi polvilleen, risti kätensä ja sanoi: ”Ethan tee mulle pahaa, ethän! Mä en ole ikuna tehnyt pahaa yhdellekään haamulle. Ma pidän kuolleista ihmisistä ja oon aina tehny niiden hyväksi minkä oon voinu. Mene sä vaan takasin sinne jokeen mihkä kuulutkin äläkä tee pahaa vanhalle Jimille kuka on aina ollut sun kaveri.”

Minä sitten aika liukkaasti selitin hänelle että en ollut vainaja. Olin tosi iloinen kun tapasin Jimin. Nyt en enää ollut yksin. Sanoin etten yhtään pelännyt että HÄN menisi kertomaan kellekään missä olin. Puhuin ja puhuin mutta Jim vain istui ja tuijotti minua eikä sanonut mitään. Sitten sanoin:

”Nythän on jo ihan aamu. Ruvetaan laittamaan aamiaista. Pistä sinä nuotio kuntoon.”

 

Alkuteksti

Adventures of Huckleberry Finn by Mark Twain (Samuel Clemens) 1884

 

[ – ] it was Miss Watson’s Jim!  I bet I was glad to see him.  I says:

“Hello, Jim!” and skipped out.

He bounced up and stared at me wild.  Then he drops down on his knees, and puts his hands together and says:

“Doan’ hurt me–don’t!  I hain’t ever done no harm to a ghos’.  I alwuz liked dead people, en done all I could for ’em.  You go en git in de river agin, whah you b’longs, en doan’ do nuffn to Ole Jim, ’at ’uz awluz yo’ fren’.”

Well, I warn’t long making him understand I warn’t dead.  I was ever so glad to see Jim.  I warn’t lonesome now.  I told him I warn’t afraid of him telling the people where I was.  I talked along, but he only set there and looked at me; never said nothing.  Then I says:

“It’s good daylight.  Le’s get breakfast.  Make up your camp fire good.”

 

Opettajalle

Vihjeitä siihen, millaisiin asioihin voisi kiinnittää huomiota.

Se vai hän?

Alkuteoksessa Jim puhuu mustien englantia, joka on näiden ihmisten äidinkieli, Huck vahvaa etelävaltion murretta. Yrjö Kivimiehen käännös itsenäisen Suomen alkutaipaleelta vuodelta 1927 erottuu selvästi joukosta. Mustan Jimin puhe on puolikielistä, ikään kuin hän ei osaisi puhua kunnolla, kun taas Huckin kertojanääni on kirjakielinen. Vanhempi käännös tai kumpikaan myöhemmistä käännöksistä ei aseta näitä kahta henkilöä samalla tavalla arvojärjestykseen, vaikka Jim ja Huck puhuvatkin eri tavoin.

Sanavalintoja: suomen ilmaisukykyiset verbit.

hyppäsin sinne pensaan takaa, ponnahdin pystyyn, pomppasi pystyyn, astui esiin

Hän lensi ylös ja tuijotti minuun, kauhistus naamallaan, Hän säntäsi jaloilleen ja katsoi minuun hurjana. Se pomppasi pystyyn [Laineelta on  jäänyt osa kääntämättä] , Hän kavahti jaloilleen ja tuijotti minua silmät selällään

Kohennappa tulta, Panehan nuotiosi kuntoon., Sä voit kohentaa tota nuotiotas. Pistä sinä nuotio kuntoon.

Kannella, kieliä, kertoa

 

Tehtävä 4 (ryhmätyö)
Suomentakaa lihavalla olevat englanninkieliset virkkeet. Keskustelkaa ratkaisuista opettajan kanssa.

Ote on A.A. Milnen teoksesta Winnie-the-Pooh. Suomennos Nalle Puh (Kersti Juva)

 

Tilanne: Nalle Puh roikkuu ilmapallosta päästäkseen lähelle mehiläispesää ja hunajaa.

 

”Risto Reipas!” hän kuiskasi kuuluvasti.

”Hei vaan.”

”I think the bees suspect something!”

”Mitähän ne epäilevät?”

”En tiedä. Mutta minusta tuntuu että ne ovat epäluuloisia!”

”Perhaps they think that you’re after their honey?”

”It may be that. You never can tell with bees.”       There was another little silence, and then he called down to you again.         ”Risto Reipas!”

”No mitä?”

”I think so.”

”Mitä jos toisit sen tänne ja kävelisit edestakaisin sateenvarjo kädessä ja katsoisit silloin tällöin ylös minuun ja sanoisit: ’Tjaa taitaa tulla sade’. Jos tekisit niin, se ehkä auttaisi hämäyksessä jonka kohteena nämä mehiläiset ovat.”

Sinä tietysti nauroit itseksesi: ”Pöhkö karhu!” mutta et sanonut sitä ääneen, sillä sinä pidit hänestä kovin.

and you went home for your umbrella.

”Siinähän sinä olet”, huudahti Nalle Puh heti kun olit tullut takaisin puun luo. ”Aloinkin jo huolestua. Olen saanut selville että nämä mehiläiset ovat ehdottomasti Epäluuloisia.”

”Shall I put my umbrella up?” you said.                 

 

Opettajalle.

 

Kursivoituna kirjassa oleva käännös, joka ei tietenkään ole ainoa mahdollinen. Osaviitaksi selityksiä käännösratkaisulle.

 

”I think the bees suspect something!” ”Mehiläiset taitavat epäillä jotakin.”

I think ei yleensä tarkoita ajattelemista, vaan kertoo että seuraava väite on epävarma

 

 

”Perhaps they think that you’re after their honey?”                    ”Ehkä ne luulevat että sinä yrität päästä käsiksi niiden hunajaan.”

Think on tässä luulemista.  Sanan merkitys riippuu yhteydestä (konteksti)

After their honey voisi olla myös olet niiden hunajan perään tai vaanit niiden hunajaa tms Oikeita käännöksiä ei ole vain yksi.

 

”It may be that. You never can tell with bees.”       ”Voi olla. Mehiläisistä ei koskaan tiedä.”

It on muodollinen subjekti.  You on tässä epämääräinen me kaikki. Suomessa riittää pelkkä verbi voi ja ei tiedä (nollapersoona) Englannissa subjekti on pakollinen

 

There was another little silence, and then he called down to you again.           Oli taas hetken hiljaista ja sitten hän huusi sinulle uudestaan.

Oli hiljaista riittää, suomessa ei tarvita mitään muodollista siellä

 

”Have you an umbrella in your house?”                  ”Onko sinulla kotona sateenvarjoa?”

House on tässä koti

 

”I think so.” ”Eiköhän.”

I think ei yleeensä tarkoita ajattelemista, kertoo vain että se mitä seuraa ei ole varmaa

 

and you went home for your umbrella.                     Menit kotiin ja hait sateenvarjon.

Go for on tässä suomeksi hakea

ei tarvitse sanoa sinun sateenvarjosi, englannissa pitää olla an, the tai your, pelkkä umbrella ei käy

 

”Shall I put my umbrella up?” you said.                  ”Avaanko sateenvarjon?” sinä kysyit.

 Suomeksi sateenvarjo avataan (idiomaattinen kieli)

 

Tehtäviä ovat olleet laatimassa Outi Järvinen, Saara Pääkkönen, Kaisa Kattelus ja Kersti Juva, jotka pidättävät niihin tekijänoikeuden.

Tutustu lisää kirjallisuuden kääntäjän työhön