Lapsille lukiessa on hedelmällistä luoda keskusteleva ilmapiiri, jossa tarinassa esiintyviä sanoja tai tapahtumia voi ihmetellä yhdessä ääneen. Pitkäkestoista satua lukiessa jokaisen lukukerran aluksi kannattaa muistella, mitä viimeksi tapahtui. Yhdessä voi myös kokeilla ”ennustaa” tulevia tapahtumia. Esiopetusikäisiä lapsia usein kiinnostaa sanoilla leikittely ja he alkavat olla nokkelia kielenkäyttäjiä.
1) Tutustutaan ryhmässä erilaisiin runoihin ja runokirjoihin (esim. Sanna Mander: Avain hukassa; Vesa Löhönen & Jukka Laukkanen: Ajan hukkaa, sanoi susikuski). Lempirunoista voi halutessa tehdä runokortit lasten omalla kuvituksella.
2) Kerätään metsäretkeltä kämmenelle mahtuvia, melko sileitä kiviä viemisiksi eskariin. Kivet pestään ja kuivataan ja niihin kirjoitetaan kestävällä tussilla (esim. musta permanent-tussi) sanoja, joista muodostuu runo. Aloittaa voi vaikka kirjoittamalla runokiviin suosikkirunon runokirjasta: yhteen kiveen kirjoitetaan yksi sana. Loppuihin kiviin keksitään sanoja oman mielen mukaan ja kokeillaan, minkälaisia runoja niistä saadaan aikaan. Kivet jätetään lasten saataville paikkaan, jossa niillä kirjoitettu runo on mahdollista hetken säilyttää (esim. tätä varten varattu pöytä). Valmistuneita runoja voidaan kirjata paperille ylös.
3) Kuka on kirjan takana? Kirjalla on kirjoittaja ja monesti myös kuvittaja. Tutustutaan henkilöihin ”kirjan takana” ja kirjaan esineenä: miltä kirjan kirjoittaja näyttää, kuinka vanha hän on nyt, entä kirjan kirjoittaessaan? Mitä kirjan kansissa lukee? Miksi sivuilla on numerot?
Kirjastossa voi jatkaa ”salapoliisityötä” esimerkiksi tutkimalla, miten haluamansa kirjan voi löytää hyllystä.
Jos lapsia sadutetaan, heidän kertomistaan ja opettajan kirjaamista tarinoista voi koota omia kirjoja asianmukaisine kansiteksteineen.
Tehdään ”runo minusta”. Aluksi jokainen miettii omassa rauhassaan:
1) nimensä
2) lempivärinsä
3) lempipuuhansa tai harrastuksensa
4) lempieläimensä
5) vanhemmilta pyydetään lasta kuvaava adjektiivi
Opettaja kirjaa sanat ylös. Vanhemmilta pyydetään kotitehtävänä yksi lasta kuvaava sana. Opettaja tekee runolle valmiin rakenteen, johon kohdat 1-5 täydennetään. Esimerkiksi:
Minä olen (1: nimi), (2: väri) (5) eskarilainen. (3: puuha, esim. ”jalkapalloileva”) (4: eläin), kohta koululainen.
Sanoja saa taivuttaa ja rakenteen luomisessakin vain mielikuvitus on rajana. Valmis runo kirjataan (halutessaan lapsi voi kirjoittaa itse täydennettävät kohdat) ja jokainen kuvittaa oman runonsa. Kun runot ovat valmiit, arvuutellaan, tunnistetaanko lapset runoista. Valmiit runotaulut asetetaan esille.
Varhaiskasvatuksen sisällöt Lukuviikolle 2018 on laatinut lastentarhanopettaja ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Evamaria Silvennoinen. Lisää tietoa varhaislukemisesta ja kirjavinkkejä Lue lapselle -sivustolta.