Voitte valita joko yhden tai useamman sadun. Satujen käsittelyyn on hyvä varata runsaasti aikaa ja työskennellä projektinomaisesti. Ryhmästä riippuen voidaan toimia joko yhtenä isona ryhmänä tai jakautua pienryhmiin. Pienryhmät voivat käsitellä joko samaa tai eri satuja keskenään.
1) Satu luetaan ja lukiessa herätellään keskustelua, pohditaan ja ihmetellään yhdessä. Sadun päätteeksi muistellaan yhdessä juonen kulku. Lapset piirtävät haluamansa hahmon tai ”kohtauksen” ja aikuinen kirjaa, mitä lapsi piirtämästään kertoo.
2) Toisella kerralla muistellaan yhdessä mitä sadussa tapahtui – opettaja ja lapset kertovat yhdessä. Apuna voidaan käyttää lasten piirtämiä kuvia. Askarrellaan sadussa esiintyvistä hahmoista pöytäteatterinuket (yksinkertaiset keppinuket esimerkiksi pahvista ja puutikuista tai muista saatavilla olevista materiaaleista). Leikitään ja ”esitetään” satu nukeilla. Opettajan kannattaa kokeilla kerrontaa ilman kirjaa, jolloin tarinasta tulee elävämpi.Huom! Pöytäteatteriin voi kerätä ja askarrella lisää rekvisiittaa esimerkiksi luonnonmateriaaleja hyödyntäen. ”Lavasteet” voi koota pöydälle tai isolle pahville ja pitää ryhmätilassa esillä niin, että lapset voivat leikkiä niillä. Pöytäteatterin lisäksi tai sen sijasta voi kokeilla myös esimerkiksi varjoteatteria tai draamaleikkiä.
3) Mikäli projektissa on toimittu pienryhmissä, jokainen pienryhmä voi halutessaan esiintyä toisilleen.
4) Kaikkiin satuihin tutustutaan yllä kuvatuilla tavoilla tai vaihdellen esimerkiksi niin, että Kultakutri-sadusta tehdään pöytäteatteria, kolmesta porsaasta varjoteatteria jne. Kuhunkin satuun tutustumiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Jos saduista valitaan tutustuttavaksi vain yksi, kohtaa viisi ei voi toteuttaa.
5) Sadut sekaisin! Kun kaikki sadut ovat tarpeeksi tuttuja, voidaan niistä keksiä hassunkurinen versio, jossa sadut ja henkilöhahmot ovat sekoittuneet: sillan alla onkin peikon sijasta Kultakutri ja susi on lukkiutunut taloon pakoon puhkuvaa porsasta…
Opettaja kannattelee kerrontaa ja kirjaa oivalluksia ylös. Keksitään tarinalle alku, keskikohta ja loppu. Kertomista helpottaa, jos satujen hahmot ovat esimerkiksi kuvina esillä. Kaikkien hahmojen ei tarvitse esiintyä tarinassa. Valmis tarina luetaan ja siihen voidaan tehdä vielä korjauksia yhdessä. Tarinaa voidaan leikkiä ja ”esittää” esimerkiksi aiemmin askarreltuja keppinukkeja hyödyntämällä tai draamaleikkinä. Tarinasta voidaan myös tehdä lasten kuvittama kirja. Huom! Draamaleikki voi toimia hyvin esimerkiksi metsässä.
1) Opettaja tuo ryhmään hahmon, esimerkiksi ”peikon”, joka on pukkisadussa uhkaillut pukkeja sillan alta. Hahmo voi olla muukin, esimerkiksi pikkukarhu Kultakutrista. Pienehkö pehmolelu, käsinukke tai muu lapsen käteen sopiva, ”kulutusta kestävä” hahmo sopii hyvin tähän tarkoitukseen.
2) Peikko ei oikeasti olekaan kovin pelottava, vaan se haluaisi kovasti olla muiden touhuissa mukana. Se ei vaan vielä tiedä, miten muiden kanssa ollaan. Onneksi lapsilla on näitä taitoja, joita peikolle opettaa!
3) Aluksi peikko voi olla muutaman päivän ryhmän kaikissa touhuissa mukana ja lähteä sitten kyläilemään lasten koteihin. Peikolla on reissuvihko mukana, johon kukin lapsi saa kertoa (ja vanhempi kirjata) mitä peikon kanssa on kotona koettu. Kuviakin voi ottaa. Huom! Aloitusta voi helpottaa se, että peikko kyläilee ensimmäiseksi opettajan kotona.
4) Jokaisen vierailun päätteeksi peikon kuulumiset luetaan yhdessä. Jokaisen perheen arki on aina omanlaistaan ja yleensä kiinnostaa lapsia. Tarinoista ja mahdollisista kuvista muodostuu lopuksi kirja, joka kertoo paitsi jokaisesta lapsesta, myös peikosta. Oletettavasti peikolle on kyläreissuilta karttunut monenlaisia kokemuksia ja varmasti niitä kaveritaitojakin.
Varhaiskasvatuksen sisällöt on laatinut lastentarhanopettaja ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Evamaria Silvennoinen.
Lisää tietoa varhaislukemisesta ja kirjavinkkejä Lue lapselle -sivustolta.